Köyhän naisen Mallorcan leiri ja vuorenvalloitusta Tahkolla
Pyöräily on uuusi golf totesi Kauppalehti taannoin. Bemarin kontissa ei siis enää tarvitse kuljettaa golfbägiä ja taskusta löytyä greengaardia todisteena siitä, että hyvin menee. Vaihtoehtoinen kasari/ysäri tapa upgreidata itseään oli tarra liimattuna takaikkunaan jossa lukee, että "Minäkin pelaan tennistä" ja maila lojumassa hattuhyllyllä, ikäänkuin todisteena edelliseen väitteeseen.
Mikä on sitten muuttunut? Tänä päivänä statuksesta kertoo se, kuinka monta thulea tai muuta vastaavaa vekotinta on viritetty auton katolle ja koukkuun sekä rontista roikkuun. Mitä korkeampi keko on menopelistä saatu rakennettua cervelo-härvelöineen, sitä paremmin yleisesti ottaen elämässä pyyhkii. Kunhan vaan muistaa varoa niitä alikulkutunneleita.
Briteissä on lanseerattu oma termistökin trikoissa viihtyville täteille ja setille; middle-aged-men tai women-in-lyckra. MAMIL:it ja MAWIL:it nätisti kansankielellä. Suomessahan Alatalon Mikko tunnisti saman ilmiön jo 1980 laulaen sitä RORR- termistöllä: "Rikoo on riskillä ruma". Sittemmin lycran luvattuna valtakuntana taisimme eksyä tuulipukujen pariin, josta viime vuosikymmenien aikana on palattu takaisin tiukempiin varusteisiin mm. katukuvassa vilkkuvien legginsien ansioista, tietenkään unohtamatta pyöräily ja muita harrastelyckria.
Trikoisiin ja polkupyörillä koristeltuihin harraste_autoihin voi vielä lisätä Brion vuosikymmeniä sitten lanseeraama laatikkopalapelin. Mistä rei:ästä pyöreä tai neliönmallinen palikka mahtuukaan sisään laatikkoon ikäsuosituksella 1-3 v. ylöspäin. Sama game on käytössä keski-ikäisillä lycra_liitäjillä: Mistä asennosta polkupyörän stemmi mahtuukaan rungon kanssa pyörälaukkuun? Mausteena tässä pelissä on vielä rasian tyhjentäminen: Kuinka saada fillarista fiksattua kokonainen ajopeli, jotta nykypäivän keihäsmatka kohteessa voi alkaa. Matka sisältää siis mahdollisimman paljon treeniä optimi_olosuhteissa. Vuorien kapuamista, aurinkoa, kauniita hymyjä ja tiukkoja trikoita tallennettuna hästägien kanssa omalle some_kanavalle.
Koska omat kokemukset etelään suuntautuvista polkupyörä_matkoista ovat akselilta Hämeenlinna-Riihimäki työmatkapyöräilyn merkeissä, hankin juhannusaattona vastaavanlaista etelänleiritystä
Ahvenisto GP:stä. Lämpötila huiteli sopivasti kolmessakympissä, aurinko paistoi ja eliittisarjan lähdössä kierrettävää moottoriradalla tuli 15 kierrosta miinus erotus kärkeen. Omalle kohdalle eliittisarjassa ajaminen oli ensimmäinen kerta ja taktikoinnissa epäonnistuin ajon suhteen täysin. Lukuunottamatta ensimmäistä puolikasta_kierrosta lähtöpaukusta, sain ajaa matkan yksin. Lopputulemana oli 7. sija. Kisa kuitenkin ajoi asiansa todella hyvin mäkiharjoituksena.
Kisassa tulikin mieleen, että on tämä meidän aikuisten puuharata täällä Hämeessä aivan mieletön! Oikein köyhän naisen Mallorcan leiri näin kesällä ja Livignon_leiritys talvella. Polkupyörällä vauhti on sen verta kovaa, että mäkeä tulee eteen jatkuvalla syötöllä. Tosin rataa kiertäessä jää se uusien paikkojen näkeminen ihan vähän vähemmälle kuin siellä etelän leirityksellä. Juhannusta lähdin kaikesta huolimatta viettämään jalat kattoon menttaliteetilla, jotta seuraavan viikon 85 kilometrin vuorennousu rääkki Tahkovuorella maastopyöräillen onnistuisi mahdollisimman hyvin.
Tahkolla oli siis fillareilla koristeltujen kaarojen kilvanajot viime viikonloppuna, eli Suomen suurin MTB -tapahtuma. Tosin meidän jengi tuli paikalle ammattilaisten ottein harrastesarjan sijaan. Tämä käytännössä tarkoittaa:
Amattilaisen erottaa harrastajasta siinä, että ammattilainen kulkee a) umpi_pakulla b) Auton ulkuoresta ei voi selvittää muuta kuin mahdollisesti ruostuneet helmat tai kyljessä lukevan firman puhelinnumeron. c) ajoneuvoon mahtuu sisään kaikki harrastusvälineet huoletta poreammeen ja mummonkuljetusarkun lisäksi, mutta omalle perheelle sen sijaan ei ole riittävästi matkustilaa, ainakaan luvallisilla paikoilla. d) tarvittaessa ammattilaisajoneuvossa voi yöpyä ja kaksi ammattimiehen autoa kun ajetaan perät vastakkain, saadaan mukavan tilava kaksiokin aikaiseksi.
Tosin porukkamme, Parolan pyörähuollon tiimi vahvistettuna meikäläisellä ei tällä kertaa kokeillut edellä mainittua kaksioratkaisua majoitusvaihtoehtona.
Itse siis osallistuin uutuus_matkalle 85 kilmetriä, joka sisälsi heti alkuun Tuulivaaralle nousun 25 kilometrin lenkin muodossa. Tästä reitti noudatti päämatkan loppureittiä ja Elgrande mentiin lopussa ylös ja Tahkon eturinnettä kovaa alas. Maalialueelta ampaisin 1h30 min ajassa, kolmantena naisten sarjassa vajaa 6 minuuttia kärkeen jääneenä, matkaan lopulle 60 kilometrille. Tähän asti olin jauhanut pyörällä vahvasti, ainostaan syöminen ja geelien imuttelu hidasti menoa aina hetkittäin.
Lähdössä sain sijoituttua hyvin, toiseen riviin, vaikka muu lähtöjengi olikin asettautunut jo starttiin hyvissä ajoin ennen minua. Seurapaidasta oli hyvää hyötyä ja silmien räpsyttelystä. Pyytelin anteeksi ja tilaa ja hymyilin iloisesti sanoen, että menen tuonne tuon mun miehen luokse kenellä on tälläinen oranssi paita. Ja tilaa tuli. Kiitos siis Jannelle ajoissa olemisesta ja siitä, että edustit seuraamme tapahtumassa!
Ongelmat kisassa itselläni alkoivat jossain 40 kilometrin jälkeen, kun huomasin nauttineeni liikaa energiaa ja suolaa liian vähän. Pysähdyinkin huoltoon nappaamaan suolaa, jotta kroppa toimisi ja kramppeja ei alkaisi ilmaantumaan. Harmikseni korjausliike ei auttanut ja kinahmi 2 tietämillä alkoi jaloissa kouristella. Energioiden ottamista oli rajoitettava ja yrittää saada tilanne tasaantumaan. Paras puhti hiipui pikku hiljaa jaloista ja nesteetkin loppui pullosta ja vyölaukusta. Tuulivaaran jälkeen
tulevalla huollolla olikin pysähdyttävä täyttämään pulloa ja juotava vettä. Yksi nainen oli jo mennyt aiemmin ohi kärsiessäni krampeista. Lähempänä loppua vielä toinen pääsi huonon linjavalinnan vuoksi el grandessa ohi, koska itse jouduin jalkautumaan. Hitaampia 60 km ja 45 matkaajia oli paljon tukkeena tunkkaamassa. Maalissa jäin 4. sijasta 2 minuuttia ja kolmanteen sijaan oli matkaa 9 minuuttia. Harmitti, mutta olo oli kuitenkin onnellinen matkan selvittämisestä maaliviivan yli päästyäni. Erityisesti mieltä lämmitti päärinteen laskun jälkeen takana tulleen parikymppisen miehen_alun tokaisu, että laskit tosi hienosti. Kyllähän siellä matkan varrella riitti muitakin vauhdikkaita laskuja ja kiivettäviä mäkiä selätettäväksi. Vielä jäi kuitenkin fiilis, että Ellu 0 - 2 Tahkovuori. Osa matkaa mentiin liikaa vieteri suorana. Josko ens vuonna se niskalenkkiote. Eli we sees!
Nyt toivotaan palautumista ja jalkojen vahvistumista tuleviin SM-kisa_koitoksiin olympia- ja puolimatkalla triathlonissa.
Elina
 |
| pyöräilykisa ja pehmeet tunkkaa |
Briteissä on lanseerattu oma termistökin trikoissa viihtyville täteille ja setille; middle-aged-men tai women-in-lyckra. MAMIL:it ja MAWIL:it nätisti kansankielellä. Suomessahan Alatalon Mikko tunnisti saman ilmiön jo 1980 laulaen sitä RORR- termistöllä: "Rikoo on riskillä ruma". Sittemmin lycran luvattuna valtakuntana taisimme eksyä tuulipukujen pariin, josta viime vuosikymmenien aikana on palattu takaisin tiukempiin varusteisiin mm. katukuvassa vilkkuvien legginsien ansioista, tietenkään unohtamatta pyöräily ja muita harrastelyckria.
Trikoisiin ja polkupyörillä koristeltuihin harraste_autoihin voi vielä lisätä Brion vuosikymmeniä sitten lanseeraama laatikkopalapelin. Mistä rei:ästä pyöreä tai neliönmallinen palikka mahtuukaan sisään laatikkoon ikäsuosituksella 1-3 v. ylöspäin. Sama game on käytössä keski-ikäisillä lycra_liitäjillä: Mistä asennosta polkupyörän stemmi mahtuukaan rungon kanssa pyörälaukkuun? Mausteena tässä pelissä on vielä rasian tyhjentäminen: Kuinka saada fillarista fiksattua kokonainen ajopeli, jotta nykypäivän keihäsmatka kohteessa voi alkaa. Matka sisältää siis mahdollisimman paljon treeniä optimi_olosuhteissa. Vuorien kapuamista, aurinkoa, kauniita hymyjä ja tiukkoja trikoita tallennettuna hästägien kanssa omalle some_kanavalle.
Koska omat kokemukset etelään suuntautuvista polkupyörä_matkoista ovat akselilta Hämeenlinna-Riihimäki työmatkapyöräilyn merkeissä, hankin juhannusaattona vastaavanlaista etelänleiritystä
Ahvenisto GP:stä. Lämpötila huiteli sopivasti kolmessakympissä, aurinko paistoi ja eliittisarjan lähdössä kierrettävää moottoriradalla tuli 15 kierrosta miinus erotus kärkeen. Omalle kohdalle eliittisarjassa ajaminen oli ensimmäinen kerta ja taktikoinnissa epäonnistuin ajon suhteen täysin. Lukuunottamatta ensimmäistä puolikasta_kierrosta lähtöpaukusta, sain ajaa matkan yksin. Lopputulemana oli 7. sija. Kisa kuitenkin ajoi asiansa todella hyvin mäkiharjoituksena.
 |
| Köyhän naisen etelänleiri Ahvenistolla |
Tahkolla oli siis fillareilla koristeltujen kaarojen kilvanajot viime viikonloppuna, eli Suomen suurin MTB -tapahtuma. Tosin meidän jengi tuli paikalle ammattilaisten ottein harrastesarjan sijaan. Tämä käytännössä tarkoittaa:
Amattilaisen erottaa harrastajasta siinä, että ammattilainen kulkee a) umpi_pakulla b) Auton ulkuoresta ei voi selvittää muuta kuin mahdollisesti ruostuneet helmat tai kyljessä lukevan firman puhelinnumeron. c) ajoneuvoon mahtuu sisään kaikki harrastusvälineet huoletta poreammeen ja mummonkuljetusarkun lisäksi, mutta omalle perheelle sen sijaan ei ole riittävästi matkustilaa, ainakaan luvallisilla paikoilla. d) tarvittaessa ammattilaisajoneuvossa voi yöpyä ja kaksi ammattimiehen autoa kun ajetaan perät vastakkain, saadaan mukavan tilava kaksiokin aikaiseksi.
Tosin porukkamme, Parolan pyörähuollon tiimi vahvistettuna meikäläisellä ei tällä kertaa kokeillut edellä mainittua kaksioratkaisua majoitusvaihtoehtona.
Itse siis osallistuin uutuus_matkalle 85 kilmetriä, joka sisälsi heti alkuun Tuulivaaralle nousun 25 kilometrin lenkin muodossa. Tästä reitti noudatti päämatkan loppureittiä ja Elgrande mentiin lopussa ylös ja Tahkon eturinnettä kovaa alas. Maalialueelta ampaisin 1h30 min ajassa, kolmantena naisten sarjassa vajaa 6 minuuttia kärkeen jääneenä, matkaan lopulle 60 kilometrille. Tähän asti olin jauhanut pyörällä vahvasti, ainostaan syöminen ja geelien imuttelu hidasti menoa aina hetkittäin.
Lähdössä sain sijoituttua hyvin, toiseen riviin, vaikka muu lähtöjengi olikin asettautunut jo starttiin hyvissä ajoin ennen minua. Seurapaidasta oli hyvää hyötyä ja silmien räpsyttelystä. Pyytelin anteeksi ja tilaa ja hymyilin iloisesti sanoen, että menen tuonne tuon mun miehen luokse kenellä on tälläinen oranssi paita. Ja tilaa tuli. Kiitos siis Jannelle ajoissa olemisesta ja siitä, että edustit seuraamme tapahtumassa!
Ongelmat kisassa itselläni alkoivat jossain 40 kilometrin jälkeen, kun huomasin nauttineeni liikaa energiaa ja suolaa liian vähän. Pysähdyinkin huoltoon nappaamaan suolaa, jotta kroppa toimisi ja kramppeja ei alkaisi ilmaantumaan. Harmikseni korjausliike ei auttanut ja kinahmi 2 tietämillä alkoi jaloissa kouristella. Energioiden ottamista oli rajoitettava ja yrittää saada tilanne tasaantumaan. Paras puhti hiipui pikku hiljaa jaloista ja nesteetkin loppui pullosta ja vyölaukusta. Tuulivaaran jälkeen
 |
| Kippis- ohi on! |
Nyt toivotaan palautumista ja jalkojen vahvistumista tuleviin SM-kisa_koitoksiin olympia- ja puolimatkalla triathlonissa.
Elina
Kommentit
Lähetä kommentti