Miss mutakylpy

miss mutakylpy- pepsodentti hymy maalissa

Kevät on vuoden parasta aikaa. Tai niin mä ainakin luulin aina ennen. En muuten luule enään. Tosin olin jo aiemmin kuullut huhua, että valoisuuden lisääntyminen saa ihmiset sekoamaan keväisin. Se näkyy kuulemma itsemurhatilastoissakin selkeänä
piikkinä. Tälläinen kevyt aloitus tähän postaukseen...

Mun käsitys keväästä on aina liittynyt siihen, että keväällä on aina helkkarin lämmintä ja hyvä sää. Sit kun suvivirsi veisataan niin on alkanu tulee vettä sieltä Esterin ahterista. Aika monta ilmaisämpäriä on se Esterin-täti sit jonottanuki paikallispytinkien avajaisissa, sen verta kosteita kemuja on pidelly viime vuosina.

Vetelinkin kisa-aamuna hyperohkasia windstopper-waterproof kuoria niskaani ja huokailin hiljaa sateen ropistellessa olkkarin ikkunaan. Ajattelin selvitä kuivana edes siirtymästä kotoa Aulangolle maasto_muta_painintaan. Mun käsitys kauniista kevätpäivistä valui viemäriin kuten siitepölyn kellastamat pisarat valuivat pitkin autotallin ovea. Käänsin avainta kaivaakseni sotaratsuni esiin päivän koitoksiin. Tää oli eka koitos mun uudelle uljaalle Trek-täysjoustohissitolppahiilari-hilavitkuttimelleni. Ja kyllä tämäkin ostos, kuten se  mun autotallissa lepäävä tarroilla koristeltu triathlon_felttikin, on mun online-shoppailun tulos. Jos on olemassa yleisiä vitsejä ja todellisia urbaanilegendoja, niin kyllä tämä on sellainen.  -Voi hitsi mistäs ostit?  -No ebaystä tietty! Ellun ostosten pyhätotuus. Meikäläisen laiskuuden multihuipentuma. Ei jaksa raahautua sohvalta edes shoppailemaan. Toisaalta multitaskingki; pesen hampaita ja klik ostin samalla pari uutta treenitoppia on taito jo sinällään. Kymppiuutisten aikaan saa helposti kulutettua useamman kympin tai saturaisen ihan vain vahingossa ja tarpeen vuoksi. Urheilussahan varusteita kun ei ole koskaan liikaa... Ja no, onhan siinä monesti sellasta penninvenytystä, ja kun halvalla saa niin ostetaan menttaliteettia. Lupasinkin, että tulen pyhittämään tälle aiheelle vielä yhden kokonaisen blokipostauksenkin eilen talkoohommissa, niin ei ebaysta tällä kertaa sen enempiä jorinoita ja takaisin Aulankomtb:n kisa-aamuun...

Pahojen tapojeni mukaisesti siirryin kisapaikalle kohtalaisen myöhään, noin puolituntia ennen starttia. Ylläri, että lämmittelyt jäi taas vähille. Oli omasta mielestä taas tärkeempää kääntää kylkeä ja laittaa torkku päälle, kuin startata ajoissa aamutoimiin. Sääkin selkeni sen verran, että päätin kylpylän aulassa kisavaatteita vaihtaessani turvautua vain ajopaitaan ja lyhyisiin housuihin. Nopsasti tein 10 minuutin veryttelyt ja painelin lähtöjärjestäytymisiin. Kahta minuuttia ennen paukkua se sit alkoi. Esteri oli ollut varmaan halpahallin avajaisissa jonottelee niitä helkatin ämpäreitä, sillä vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Ihana kylmänhorkka lihaksissa hampaat kalisten sit paukusta liikkeelle.

Heti alusta alkaen kävi meikäläiselle selväksi, että päivän kunto ei ollut kohillaan. Keskiviikkona tuli vedettyä kovat juoksutreenit ja tunti säbää. Illasta ei sit tarvinnu edes kyykkyyn yrittää kun reidet oli

rapatessa roiskuu

kivenä edellisen viikonlopun kisarääkistä ja päivän treenistä. Pari päivää tuli lutrattua lämpögeelillä ja hierottua jalkoja hyvässä toivossa, että kyllä ne siitä palautuu ja aukeaa ennen lauantaita. Alkureitin mäet oli täyttä tuskaa ja mietinkin mihin mun jalat on kadonneet. Sateen takia koko kroppa oli ihan kylmä ja kankea. Kiittelin itseäni paljaista reisistä, reikäpaidasta ja pikkutrikoista. Ajolasitkin meni ihan sumeaksi ja ne hävis jonnekkin tornin mutalaskun syövereihin. Maalissa roikku vain sanka kypärässä.        ( toim. huom. uudet ovat jo matkalla, thank god ebayn.) Ilman laseja ajaminen kelissä, jossa lentää mutaa ja mummoja paakkuina sekä kunnon ripuliparvea päin näköä, rukoilin vain ettei yksikään saa suoraa tähtäyslinjaa mun piilareihin. Sokkona ajaminen ois ollu jo jotain sellasta multitaskinkia mihin minäkään en kykene. Yks isompi kakkakikkare lens mun oikeaan silmään, jossa en säästösyistä jaksa käyttää piilolinssiä. Toinen ihan yhtä hyvä syy on ollu se, että se hiertää. Sieltä se mutakökkö onneks räpsyttelemällä suli pikkuhiljaa kyynelkavaan matkan aikana. Oli maalissa muutama muukin itkeny ulostekyyneleet silmäkulmaan, todisteeksi kuraleikeistä.

Mun pyärä on mutasempi kun sun pyörä
-vehkeiden vertailua

Alun mäkiosuuksien jälkeen ekalla suopätkällä mun jalatkin heräs vihdoin mukaan toimintaan. Fiilis tuntui selkeästi paremmalta ja reisistä tuli muutakin ulos kuin maitohappoa. Sain laittaa vihdoin vilkkua päälle, enkä olla itse pujottelukeppinä.  Nostelin sijoitustani tasaiseen tahtiin mettäpätkillä. Välillä tuntui, että olis voinut mennä kovempaakin, mutta tie oli tukossa ja tärkeitä sekunteja tuhraantui ootellessa ohituskaistaa. Onnistuin kunnon mutamössössä ajaessani vetämään ketjutkin niin tukkoon, että pari pudotustakin mahtui matkalle. Toinen näistä oli kohtalokkaampi, Everstin golfkentän läheisyydessä, viimeisellä mutapaini- niittypätkällä, jossa nostin itseni sijaan 5. kiinni, mutta pudotus ja räveltäminen ketjujen kanssa piti mut tiukasti sijassa 6. Viimeisillä kilsoilla viisvitosen viitan nähdessäni oli fiilis niin hyvä, että olis tehny mieli lähteä polkemaan toiselle kierrokselle. Valitsin kuitenkin maalilinjaston ja peseytymisen kylpylässä. Jäipähän aikaa autella talkooväkeä korjailemaan kisajärjestelyjä. Tarjoilin vaahtokarkkeja pyöränpesuun jonottajille ja laulatin leukaa seuratuttujen ja tuntemattomien kanssa. Talkooporukalla oli niin hyvä pössis päällä vielä tapahtuman lopussa, että mietin jo pitäisikö ens vuonna vaan itekin siirtyä "toiselle puolelle" kuluttajasta tuottajaksi.

Hyvä fiilis jäi koko AulankoMTB-tapahtumasta ja siitä kuinka hieno seura meillä on ja porukka! Kisassa kun kuuli kaikenlaista kiroilua säästä, Suomesta, mudasta ja sanakirjan läpi  vitusta- valitukseen Via Dolorosasta.  Pesupaikalla kuului vielä toisen mutaisen kohtalotoverin huokaus mutakyyneleet silmissä; - kiitos että selvisin hengissä tästä. Selkeesti meni ripityksenä sille korkeemmalle herralle. Kuten alussa sanoin; kevät on kovaa aikaa. Ihan jokaiselle. Suvea, suloa ja niitä armaita aikoja odotellessa.

Elina