Uusia alkuja vol. 1 ja vähän päälle.
Alku. Se on aina uusi tsäänssi tai mahdollisuus, näin urheilulegendojen kielellä.
Uusi vuosi, uusi kisakausi ja uusi "minä-profiili" bloggerissa. Tai no, tässä minässä ja bloggerprofiilissa ei kummassakaan taida olla mitään uutta. Toi sama, hieman rypistynyt ja näppyläinen naama mua peilistä katsoi tänäkin aamuna. Todistetettavasti se on jo melkein 36-vuotta sieltä mua tuijottanut. Blogiprofiilin syntymäpäivässäkin lukee pilkuntarkasti vuosi 2011. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa. Tää blogiprofiili on vaan ollut kuin vastasyntynyt lapsi, tabula rasa- tyhjä taulu, tähän hetkeen asti.
Vihdoin ja viimein se tämänkin akan päähän kypsyi ajatus, että kilpailujani, valmistautumisiani kilpiluihin ja tietysti niitä kuuluisia "miksi se kisa meni päin sitä itseään" selittelyitä voisi olla kiva laittaa ylös.
Tää kirjoitusbuumi on vissiin niitä keski-iän merkkejä, arabian astioiden keräilyn ja ovikoristeiden lisäksi. Onhan se näppärää jo miettiä niitä vanhuuden päiviä ja kuinka kiva omia juttuja lueskella, kun ei niitä enää muuten muista! Sit kun ei enää näe lukeakaan voi tihrustella pelkkiä kuvia. ( Cross my fingers, niitä tulee vielä!) Tietysti kirsikkana kakun päällä ovat ne eksyneet ja harhailevat lukijat, jotka syystä tai toisesta tänne blogiin tiensä löytävät ja sattuvat näitä mun kokemuksiani ja jorinoitani lukemaan.
Sitäpaitsi toistaiseksi toimin TCC:n eli Tawast Cycling (pyöräily, ei kana) Clubin edustusurheilijana, joten kaikki se suuri mediahuomio, jota omien tekstieni lukemisesta saan ( ja pliis ja kiitos jos luit ja luet edelleen olen saanut lisää huomiota myös sinulta! puspus ;Q) on toivottavaa ja positiivista tämän tehtävänhoidon eli edustamisen kannalta!!
Koska en ole rouva enää edes paperilla, vaan eronnut ja karannut hulttio en voi sanoa olevani edustusrouva. Jotain ehkä kuitenkin sinnepäin sukat makkaralla, kuivunut kestävyysurheilijan jojo-räkäposkella ja ainainen "vitsit mä olen taas myöhässä" ilme kasvoillani. Ilmeisesti habitukseni sopii tän kantahämäläisen seuraporukan genreen kannustavana esimerkkinä "et ku tuokin ni kyllähän tekin voitte olla urheilijoita -menttaliteetilla". En ole niistä kriteereistä tai valinnasta sen tarkemmin kysellyt, kantanut edustusurheilijatitteliä vaan rinta rottinkilla ja leuka pystyssä. Voiphan se olla, että ulkoiset asiat ja jatkuva koheltaminen ovat vain sivuseikkoja kriteeristössä. Että nuo muutamat sm-tittelit ja himmeämmät mitalit, jotka löytyvät lasivitriinistä ovat edesauttaneet edustusrouvan asemaan. Ettei voi sanoa että on kiivetty pelkkää reittä pitkin. Mut hikoiltu on silti. Asian eteen. Toista vuotta nyt tätä titteliä siis kannan ylpeänä ja teen tietysti omanlta osaltani "kananpaistoklubista" Suomen tunnetuinta pyöräily- ja triathlon seuraa.
Ja vinkiksi kaikille teille lukuisille lukijoilleni! äiteelle ja poikaystävälle sekä niille eksyneille lampaille, aina voit siis ottaa oppia, miten ei kannata toimia, ainakaan ennen kisaa, liian myöhässä tai kokeilematta ensin! ( toim. huom! näitä vinkkejä löytyisi varmasti ainakin muutaman tietokirjan verran ja pikkasen päälle. Palanemme niihin vielä myöhemmin blogikirjoituksissa...) Lisäksi tietysti toivon hartaasti, että niitä hyviäkin tipsejä saa talteen. Itseään tai vaikka serkun siskon kaimaa varten, joka on just nyt kokeilemassa ensi kertaa triathlonia tai jotain muuta mukavaa lajivaihtoehtoa.
Mutta vielä tähän blogin kirjoittamiseen. Koska vanhanajan päiväkirjat ovat niin so last season lukkoineen, kukkakuvioineen ja raapustetuin sydämin tietysti tyynynalle piilotettuna, ja meikäläisen tapauksessa yleensä sinne unohdettuna, päätin turvautua elämääni hallinnoimaan G-tunnukseen. Hakukoneesta on siis todistettavasti moneksi. Niputtamaan aikatauluni, kertomaan ehdottomasti ne kvg-vastaukset kysymyksiini, tallentamaan kaikki mahdolliset tiedostoni, mutta myös pitämään päiväkirjaani. Vielä, kun joku kaunis päivä tää tunnus hoitaisi mun työssä käymisen, ( vastauksethan se jo antaa oppilaiden kysymyksiin- en ole niitä opettajia, joka tietää kaiken, vaan olen niitä, joka googlaa. Ja toisinaan kun olen laiskalla tuulella sanon oppilaille sen kato ite sieltä. Googlesta.) ja maksais laskut ja tietty tekis mun veroilmoituksen, ni olisin niiiiin tyytyväinen! Dream on! ja niin edelleen... Eihän se elämä liiankaan helppoa saa olla. Muistaakseni sen kertoi se mummo lumessa ja jatkoi etiäpäin.
Eli summa summarun olen siis tästä lähtien luettavissa netissä pääni sisällä käytävien keskuteluitteni osalta ja kaikenlaisen muun kisailuihin ja liikkumiseen liittyvissä asioissa. Kuten Vartiainen laulaa "Sä panit mut nettiin niinkuin luonto minut tarkoitti..." Ihan itse vastuussa. Joka sanasta.
-Elina
Uusi vuosi, uusi kisakausi ja uusi "minä-profiili" bloggerissa. Tai no, tässä minässä ja bloggerprofiilissa ei kummassakaan taida olla mitään uutta. Toi sama, hieman rypistynyt ja näppyläinen naama mua peilistä katsoi tänäkin aamuna. Todistetettavasti se on jo melkein 36-vuotta sieltä mua tuijottanut. Blogiprofiilin syntymäpäivässäkin lukee pilkuntarkasti vuosi 2011. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa. Tää blogiprofiili on vaan ollut kuin vastasyntynyt lapsi, tabula rasa- tyhjä taulu, tähän hetkeen asti.
Vihdoin ja viimein se tämänkin akan päähän kypsyi ajatus, että kilpailujani, valmistautumisiani kilpiluihin ja tietysti niitä kuuluisia "miksi se kisa meni päin sitä itseään" selittelyitä voisi olla kiva laittaa ylös.
Tää kirjoitusbuumi on vissiin niitä keski-iän merkkejä, arabian astioiden keräilyn ja ovikoristeiden lisäksi. Onhan se näppärää jo miettiä niitä vanhuuden päiviä ja kuinka kiva omia juttuja lueskella, kun ei niitä enää muuten muista! Sit kun ei enää näe lukeakaan voi tihrustella pelkkiä kuvia. ( Cross my fingers, niitä tulee vielä!) Tietysti kirsikkana kakun päällä ovat ne eksyneet ja harhailevat lukijat, jotka syystä tai toisesta tänne blogiin tiensä löytävät ja sattuvat näitä mun kokemuksiani ja jorinoitani lukemaan.
Sitäpaitsi toistaiseksi toimin TCC:n eli Tawast Cycling (pyöräily, ei kana) Clubin edustusurheilijana, joten kaikki se suuri mediahuomio, jota omien tekstieni lukemisesta saan ( ja pliis ja kiitos jos luit ja luet edelleen olen saanut lisää huomiota myös sinulta! puspus ;Q) on toivottavaa ja positiivista tämän tehtävänhoidon eli edustamisen kannalta!!
Koska en ole rouva enää edes paperilla, vaan eronnut ja karannut hulttio en voi sanoa olevani edustusrouva. Jotain ehkä kuitenkin sinnepäin sukat makkaralla, kuivunut kestävyysurheilijan jojo-räkäposkella ja ainainen "vitsit mä olen taas myöhässä" ilme kasvoillani. Ilmeisesti habitukseni sopii tän kantahämäläisen seuraporukan genreen kannustavana esimerkkinä "et ku tuokin ni kyllähän tekin voitte olla urheilijoita -menttaliteetilla". En ole niistä kriteereistä tai valinnasta sen tarkemmin kysellyt, kantanut edustusurheilijatitteliä vaan rinta rottinkilla ja leuka pystyssä. Voiphan se olla, että ulkoiset asiat ja jatkuva koheltaminen ovat vain sivuseikkoja kriteeristössä. Että nuo muutamat sm-tittelit ja himmeämmät mitalit, jotka löytyvät lasivitriinistä ovat edesauttaneet edustusrouvan asemaan. Ettei voi sanoa että on kiivetty pelkkää reittä pitkin. Mut hikoiltu on silti. Asian eteen. Toista vuotta nyt tätä titteliä siis kannan ylpeänä ja teen tietysti omanlta osaltani "kananpaistoklubista" Suomen tunnetuinta pyöräily- ja triathlon seuraa.
Ja vinkiksi kaikille teille lukuisille lukijoilleni! äiteelle ja poikaystävälle sekä niille eksyneille lampaille, aina voit siis ottaa oppia, miten ei kannata toimia, ainakaan ennen kisaa, liian myöhässä tai kokeilematta ensin! ( toim. huom! näitä vinkkejä löytyisi varmasti ainakin muutaman tietokirjan verran ja pikkasen päälle. Palanemme niihin vielä myöhemmin blogikirjoituksissa...) Lisäksi tietysti toivon hartaasti, että niitä hyviäkin tipsejä saa talteen. Itseään tai vaikka serkun siskon kaimaa varten, joka on just nyt kokeilemassa ensi kertaa triathlonia tai jotain muuta mukavaa lajivaihtoehtoa.
Mutta vielä tähän blogin kirjoittamiseen. Koska vanhanajan päiväkirjat ovat niin so last season lukkoineen, kukkakuvioineen ja raapustetuin sydämin tietysti tyynynalle piilotettuna, ja meikäläisen tapauksessa yleensä sinne unohdettuna, päätin turvautua elämääni hallinnoimaan G-tunnukseen. Hakukoneesta on siis todistettavasti moneksi. Niputtamaan aikatauluni, kertomaan ehdottomasti ne kvg-vastaukset kysymyksiini, tallentamaan kaikki mahdolliset tiedostoni, mutta myös pitämään päiväkirjaani. Vielä, kun joku kaunis päivä tää tunnus hoitaisi mun työssä käymisen, ( vastauksethan se jo antaa oppilaiden kysymyksiin- en ole niitä opettajia, joka tietää kaiken, vaan olen niitä, joka googlaa. Ja toisinaan kun olen laiskalla tuulella sanon oppilaille sen kato ite sieltä. Googlesta.) ja maksais laskut ja tietty tekis mun veroilmoituksen, ni olisin niiiiin tyytyväinen! Dream on! ja niin edelleen... Eihän se elämä liiankaan helppoa saa olla. Muistaakseni sen kertoi se mummo lumessa ja jatkoi etiäpäin.
Eli summa summarun olen siis tästä lähtien luettavissa netissä pääni sisällä käytävien keskuteluitteni osalta ja kaikenlaisen muun kisailuihin ja liikkumiseen liittyvissä asioissa. Kuten Vartiainen laulaa "Sä panit mut nettiin niinkuin luonto minut tarkoitti..." Ihan itse vastuussa. Joka sanasta.
-Elina
Kommentit
Lähetä kommentti