JOHAN LOPPU - JOHAN LOPPET

mä ja kiertopokaali

Yks vorssalainen salama laitto mulle vatsa-pissa viestiä viime viikonloppuna:
" Vill du åker skidor i Pargås nästä veckosluten?" Vapaasti käännettynä mun bra svenska talandella.

Yllättäen löysin itseni lauantai_aamuna kuuden aikaan keittelemässä kahvia ja vetämässä trikoopöksyjä jalkaani. Ennen lupautumista kisareissuille olisi jatkossa syytä muistaa tsekata ainakin seuraavat seikat:
a ) kartta b) missä kilpailut ovat c) monelta on startti ja d) millä kielellä kilpailuohjeet julkaistaan. Ja millä kielellä ne on yritettävä ymmärtää. Jostain toisen kotimaisen syystä ei ihan jokainen sana osunut mun otsalohkooni. Klockanin ja kilometerin sentäs nappasin tekstistä. Samoin kuin jotain sanoinkuvaamatonta jargoniaa koskien lumitilannetta.

Syy kukonpierun aikaiseen kahvin keittelyyni oli siis yksinkertainen. Liian innokas vastaus JAA ja kello 10:00 aikaan tapahtuva yhteislähtö Paraisilla. Se "jargoniakin" kertoi, että hiihtomatka 30 kilometriä oli supistettu kierrettäväksi 4 kertaa 6,5 kilometrin rinkulaa.

Itse kun olen aina joka paikasta myöhässä, niin onneksi mun muut kilpailevat tuttavani eivät ole. Tästä syystä kaahasin kohti Forssalaista huoltoasemaa peläten harrastuksenrajoittajan kohtaamista ja myöhässä olemista. Ensimmäistä ei näkynyt, mutta ajoissa en tietenkään ollut. Onneksi en liian myöhässäkään ja tuo Vorssalainen ystäväni odotti mua parkissa. Matkaa jatkoimme omaan aikataulutukseeni nähden ainakin tunnin verran etuajassa.

Perillä kisakeskuksesasa huomasin heti hyviä puolia ajoissa olemisessa. Itse kun voitelee sukset päin puita ja mäntyjä voi heittää huoletta puikot matkustuskaverille voideltavaksi ja painella baathroomin puolelle puuteroimaan nenää ja lämmittelemään räntämoska_sade_kakka_kelissä seisoskelun sijaan.

väsyttää, silmät ristis

Kaunistautumisreissuni jälkeen nappasin puikot huoltomieheltäni ja nopea testaus osoitti, että osashan tuo Vorssan salama asiansa huoltohommissa. Puikkoon oli saatu mukavasti pitoa liisteröinnillä. Itse olin omatoimisesti levitellyt taas valkosta lentopulveria pohjaan edellisenä iltana, tällä kertaa keliin sopivana versiona. Luistokin tuntui olevan siis vesihiihto-olosuhteisiin nähden kohtuullinen.

Tihkusateessa pampahti pyssy i tio klockan paikallista aikaa. Olin jo hyvissä ajoin, kiitos kisakaverini, starttiviivalla. Vähäisen lämmittelyn vuoksi mielessä oli heti alkumatkasta "ota riittävän rauhassa, ettet piiputa ennen ekan kierroksen loppua." Sellanen maitohappo_marinointi on mulle  enemmän sääntö kuin poikkeus. Onnistuin, yllättäen itsenikin, nousujohteiseen  suoritukseen. Ehkä syy oli pelko eksyä reitiltä (joka lopulta ei ollut mahdollista, ainakaan hiihtämällä lumessa.), tai järkytys vesihiihto, mössölumihiihto, nurmikkohiihto, lätäkköhiihto ja kaikista muista olosuhteista. Extreme-kelistä huolimatta ja parista virkistävästä jäävesisuihkusta voimaantuneena vajaa 20 kilometriä meni tempoillessa kärkipaikalla. Kohtalo puuttui peliin ja toisesta sauvasta katkesi somman piikki. Ei ole vielä mun ripuliranteessa niin paljon voimaa ollut, että teräspiikit paukahtelee. Joko se on se sittarin norjalainen lohi, mitä on alesta ostettu, tai kivenmurikka siellä Finsbyn golfkentän nurmikossa. Kummin vain oli sutivalla sauvalla kohtalaisen mielenkiintosta lykkiä loppumatka. Piikki pysyi, siis sijoituksena ei sauvassa,  loppumatkan ja maaliviivan ylitin kuulutusta suomennellen "Förstä damen Elina Honkavuori." Vähän mietin siinä räkäposkella litimärkänä et sanoiko se " förstår den är Elina Honkavuori" vai et olinko oikeasti voittanut.

No anyway olihan se hienoa lämpöisen suihkun jälkeen vielä nousta palkintopallille. Palkintojen pokkaamisen jälkeen tuli vielä yksi asia tsekattavien listaan ennen kisoja:
kohta e) Tarkista, jos vahingossa tai sattumalta voitat, saatko kiertopalkinnon, joka tulee palauttaa seuraavan vuoden kilpailuun.

Eipä mulla muuta. Ens vuonna sit taas. Kahvia kukonpierun aikaan.

Elina

Hejå- kierrätysmetalli